Miätiin pääni puhki, mistä kirioottaasin. Kävin jo peilinki ääres, mutta entisen ehiältäpä tua näyttää, pää.

Eikä soo ollu yhtään kipiäkään sunnuntaki aamulla, vaikka molin lauvantakina Yö:n keikalla. Ai että... mun viäres hääri söpö ...mikseripoika. Mistä mä voin tiätää, mikä sen nimikes on, se paineli nappuloota isoosta sähköösestä pöyrästä ja oli sillä tiatokoneski, josta ainaki näky äänen voimakkuus? viheriöönä ja punaasina sakaroona, niinku syränfilimiinä. Sen viäres kirku muutama akka melekoosesti kitarisat heiluen, notta se joutu laittamahan niiren pualelle korvahansa korvasuajan. Mun pualooselle korvalle sen ei tarvinnu laittaa, ku mä vaan rauhallisesti sivusilimällä kattoon, ku se paineli nappuloota pitkillä taiteelijasormillansa. Kattoon mä aina väilillä salaa sen naamakin, solis ollu sellaanen pullohon pantava ja tikulla sinne pökittävä kapistus. (Kyllä mä seurasin Lind-hol-min Ol-liaki lavalla.)

Tanssijalakaa vipotti, mutta pirin sen aloollansa, vähä vaan varpahillani naputtelin laattiaa. Joskus sitä miättii, mitolis olla viälä siävä ja nuari. Enää ei oo ku ja.

Olimma täs yks lauvantaki akkaporukalla Tapion lankakaupas ja minä keräsin matkasta rahat (millä molisin muutoon lankoja ostanu....hahahah, no ei vaiskaa) ja autos oli yks murkkuikäänen flikka kyytis, joka sano mulle:"Täs on TEILLE raha." Teille...teille...TEILLE!! Kattoon sitä kotvasen aikaa, molin tuntenu sen pikkuflikasta asti ja ny se teititteli! Kuiskasin sille hiliaa, notta älä mulle ala! Mistäs solis voinu tiätää, notta mun pääknupis on kuureksantoista vuatias nuari flikkaanen. Erelleen.

Laura joskus pikkuflikkana sano mulle, notta se haluaa mennä samahan paikkahan, ku minä ja isänsäkin olimma.
Kysyyn siltä:"Samahan paikkahan? Mihkä?"
Laura:"No, sinne mihinä teki ootta menny!"
Mä:"??"
Laura:"Millä sinne mennähän?"
Mä:"Mennähän? Mihkä?"
Laura:"Naimisiin!!"
Mä:"Mutta ei soo paikka, son...sellaanen, son just tätä...yhtöönen koto."
Laura:" No ei oo! Mä haluan kans naimisiin! Tää on vaan koto, ei tää oo Naimisi!"