Isien- ja paappojen päivät on taas lusittu kunnialla. Ja kakut syäty, ne itteleivototutkin. Ne ny varsinki.
Laitoon pyhänä kaffipöytähän kuppia ja sokuria ja sellaasta, mitä ny pruukatahan laittaa, ku on muka niinku viarahia ja juhulitahan jotakin.
Suurin hätä oli kuitenkin saara uuni jähtymähän ruuanlaiton jäljiltä. Joku jo olohuanehes kysykin, notta kaffi on ny haissu jonkun aikaa, mutte
pöytähän kutsua vaan tuu. Paha oli käskiä, ku uuni oli viäläki liian kuuma, piti orottaa sen hörniytyvän. Nottei tulisi paha kakku.
Hörniytyvän? Tua sana ny ei oo mistään kotoosin. Hörniä on sellaanen pikkulämmin patteri tai vaikka uunikin, mutta hörniytyä...no, aika hyvä sana siltikin.
Lopulta kattoon uunin olevan enää vain hörniä ja tuikkasin kakkuni sinne paistumahan! Pakkohan uunin oli oltava hörniä, olis muuten karonnu kreemit kaakun päältä. Porukka tuli kaffille ja jokaanen vähä katteli kaffipöytähän sillä silimällä vaivihkaa, nottei se ookkaan leiponu tai ostanu kakkua! Lopulta itte päivänsankari kysy, notta mun miälestä moon nähäny kakun johonakin...
Tättärää!!!! Sanoon ja kiskaasin uuninluukun auki! Ja siälähän oli kakku koko komeuressaan! Justihin paistettuna! Tuarehena! Sanoon, notta katto Laura, osaan teherä justihin samanlaasia kakkuja ku säkin! Munkin kakkuni paketoituu paistonaikana! Tääkin tuloo uunista paistettuna ja valamihina Frödingenin paffipakkaukses!
Ja niin nostin Frödingenin kakun uunista patalaput käsisnäni ja laskin sen varovaasesti pöytähähän. Ja kun paffilaatikon aukaasi, niin olihan siälä valamihiksi asti paistunu ja koristeltu kakku! Tuli hyvä kakku!
Lauran ilimehet oli näkemisen arvooset. Tais miättiä, notta on se vaan aika epeli, tua äiti, nuan sekin osaa paistaa kakut tyttären lailla paffipakettiihin!
Oli syäty ja laitoon kaffia tippumahan ja sitten nostin sen töhäyksen siältä jääkaapista pöytähän. Kuparilinnaska ja Mittamiäs istuu kaffille pöyrän äärehen ja leikkas kaakusta palan. Kuparilinnaska pilike silimäkulumas nauraen sanoo, notta minkäs töhäyksen se äitee on ny teheny. Nua kakarat kun muistaa nottei äitee koskaan leiponu syntäriiksi, vaan silloli aina jokun vippaskonsti kaakun suhtehen. Mutta kyllä nua töhäykset aina on kelevannu;o))
Aivan loistava keksintö:)
Mä kun en osaa leipoa ees .... no yhtikäs mitään, nii ois kiva joskus saada leivonta-tuoksua kotiin!
Jouluna laitan valmiin pakkas-piparitaikinan levynä uuniin, ja sitte meillä onkin jo ihan joulunen tunnelma!
Onkohan missään myynnissä pullantuoksusia kynttilöitä?
Uus sana, ihan perusmuarosnansakin tua hörniä. Mä luulin sen olevan verpi, sellaanen onomatopoeettinen...
Oliskahan PartyLitellä niitä nisukynttilöötä, pitääpä kysäästä Flikalta.
Partyliteltä löytyy joulunpiparit nimisiä tuikkuja, mutta halvemmalla ja ihanan kanelisia tuoksuja saa Ikean punainen omena-kaneli tuikuilla. Siis jos on Ikea lähellä.
Irene: siinä oli sulla jo oikeen pelimannihenkiä, söit pikkunäläkähän toisen kakun!
Holly:mun omat kakut taitaas muistuttaa aina halloweenikakkuja...
Arjaanneli: eikös niitä jotaki kynttilöötä oo, jokka ny vois haista kanelille tai vaikka piimäkakulle?! Taatelikakulle? Se vaan, nottei mun uunista tullu kakun kans muuta hajua ku aikaisemmin paistettua uunipossun hajua...
Tupakissi: mullon ny mangomeloonikynttilä, ei oikeen kivan färinen ja sitte punaasen ompun hajuunen ja färinen...molin unohtanukkin tuan sun sanas...onomajotakin..Laura kyllä toivo prinsessakakkua, tottapa son sen bravuuripaistos...
Kirlah: Sä Käytit Sanaa Kastamati! Jess! Mulle sano kerran Äijänkäppyrä, nottei soo oikia sana, ja mä käytän just sitä muatua aina! Etten käytä kastamatta vaan kastamati..son oikia!
Mari:ainkin sun kommentin kellonaika alkaa olla kohdallaan makialle kakulle!
Mansikki: paha oli mennä sanomahan, notteiko olisi ollu hyvää kakkua...kakussas oli melekeen jokaasen maulle jotakin!
Olli: ettet tarkoottanu volyymiä...eiku sitä...votiivia! Pitääski suamentaa, mitä votiivi olis suameksi. Nestepläjäys? Vai jätit sinne piilohon äitis kaappihin, melekeen uskon, notta Tuulis hoksaa syärä sen siältä, minä ainakin tekisin (hoksaasin) niin!
Iso O: Voi kulukaa ihimiset ja kylänmiähet, Iso O:lla on sitte aina (=AINA) komioota kakkuja!!!!!!!
Mikä se olokimulli on???
Arjaanneli: se on keskimmäänen muksu perhees!
Anonyymi: aivan
Kutri: mäkin yritin ehdottaa samaa, mutta suvun pienimmäinen saneli ehdot, päätti nukkua silloin, joten ennakoin tilanteen tekemällä ruuan itse.
Ami: Ai solit sinä, joka loihe lausumahan prinsessasta toiveen...onnistuu.
Wanhaemäntä: jepjep
Tupakissi: aivan, kellos on syy...
Äijänkäppyrä: tällää alustalle (reunalliselle) joko leivinpaperi tai rasvaa ja tällähytä kropsunaineksit siihen ja uunihin, ja ota pois ennen mustumista!
Meillä miäs laitto ruuatki.
Miäs laittoi ruuatki meil.
Eeva: mikset pakastanut??
Hannele: meillä kuori perunat, edes jotain. Ja leikki Pyryn, 11kk, kanssa.